Olipa kerran nuori tyttö, ja hän oli täysin hienohelma. Hän vietti kaikki päivät peilin edessä, ottaen omakuvia, ja juomalla es-energiajuomaa. Tyttö sai siitä aina hyvät energiat, ja lähti aina kaupunkiin. Yhden kerran tyttö meni syömään subway-ravintolaan, ja hän näki ravintolassa energiajuomapojan. Poika luki Aku Ankkaa, eikä huomannut hienohelmaa. Lopulta poika nosti katseensa ja katsoi suoraan hienohelmaan, ja sitten hän niisti kunnolla. Hienohelma aikoi mennä juttelemaan energiajuomapojan kanssa, mutta silloin joku toinen tyttö, hienohelma hänkin, meni pojan luokse, ja mulkaisi energistä tyttöä ilkeästi. ”Menisimmekö minun luokseni, kultaseni?” pojan luona oleva hienohelma sanoi niin kovaäänisesti, että pettynyt tyttö kuuli sen. Tyttö koki tulleensa jätetyksi, ja hän nyyhkäisi raskaasti, ja lähti juomaan lisää es-energiajuomaa.